Kevin Smithin pitkään suunnittelema jatko-osa esikoiselokuvalleen Tiskirotille alkoi näyttää odotuksen venyessä ikuisuusprojektilta, joka ei välttämättä toteudu koskaan. Jay and Silent Bob Strike Backin itsetarkoituksellisen vitsikimaran ja söpöilevässä keskinkertaisuudessaan tavanomaisia romanttisia komedioita muistuttavan Tyttö tuollaisen jälkeen peli näytti jo lopullisesti pelatulta, kunnes Smith vahvisti tekevänsä Tiskirotat II:n (Clerks II / Clerks 2 / Clerks II – Tiskirotat II, USA 2006). Täydellisen originaalin toisintaminen ei vaikuttanut alun perinkään tarpeelliselta, ja ajoitus pudotti odotuksia entisestään. Vaikka projektin taustalla olisikin laskelmoitua fanien huutoon vastaamista ja pyrkimystä tahriintuneen kilven kiillottamiseen, voi elokuvan nähtyään ilolla todeta Smithin palanneen vanhemmuutta ylistäneen lällyilyn jälkeen takaisin raiteilleen.
Tiskirotissa kuvatusta päivästä on kulunut kymmenen vuotta, mutta Dante ja Randal ovat edelleen jumissa kassakoneen takana, kunnes eräänä aamuna Danten saapuessa töihin Quick Stop on ilmiliekeissä ja tuhoutuu lopulta sammutusyrityksistä huolimatta. Vuotta myöhemmin kaverukset tavataan uudella työpaikallaan Mooby's-ketjun hampurilaisravintolassa, jossa tutut rutiinit jatkuvat muuttumattomina. Status quolle on kuitenkin tulossa loppu, sillä Dante on aikeissa lähteä seuraavana päivänä autoilemaan morsiamensa kanssa Floridaan kohti uutta taloa ja parempaa työpaikkaa autopesulan johtajana. Tulevaisuus näyttää siis valoisalta, mutta ensin hänen on selvittävä kunnialla viimeisestä työpäivästä, jonka kulkua ei voi mitenkään ennustaa, varsinkin jos Randal Graves hääräilee välittömässä läheisyydessä.
Tiskirotat II on, jos mahdollista, alatyylisessä huumorissaan vieläkin törkeämpi kuin edeltäjänsä ja aivan yhtä hauska. Verbaalisesti lahjakas poskisolisti Randal panee parastaan päästessään Dantelle vinoilun ja asiakkaiden ivaamisen lisäksi louskuttamaan leukojaan ravintolapäällikkö Beckylle ja parhaan kaverinsa tulevalle vaimolle Emmalle sekä nöyryyttämään työtoveriaan Eliasta. Väittelyiksi kääntyvät puheet käsittelevät pääosin populaarikulttuuria, henkilökohtaisia periaatteita sekä seksuaalisia toimintoja erikoisuuksineen niin kuin aiemminkin. Kun ravintolan pihalla maleksivat vielä Jay ja Silent Bob myymässä huumeita, tuntee ensimmäisen Tiskirottien ystävä olonsa taatusti kotoisaksi.
Brian Halloran ja Jeff Anderson palaavat rooleihinsa kuin välissä ei olisi taukoa ollutkaan, ja uusina hahmoina kaksikon vaikutuspiiriin joutuneet Rosario Dawson, Trevor Fehrman ja Jennifer Schwalbach sulautuvat mutkattomasti tutun ydinporukan joukkoon. Tauottoman hauskuttamisen lomassa näyttelijät pääsevät näyttämään herkempääkin puolta, sillä Smith on sijoitellut turvanrepimisen sekaan myös ystävyyttä, rakkautta ja elämän suunnittelua käsitteleviä vakavoitumisen hetkiä. Nämä hengähdystauot istuvat naurumyrskyn sekaan kivuttomasti toisin kuin odottamaton musikaalikohtaus, joka rikkoo osoittelevasti uskottavuuden rajat. Kokonaisuus ei kuitenkaan hajoa yhteen tyylirikkoon, joten Tiskirotat II on helposti Smithin hauskin tuotos sitten tuoliltapudottavan debyytin.
Tiskirotissa kuvatusta päivästä on kulunut kymmenen vuotta, mutta Dante ja Randal ovat edelleen jumissa kassakoneen takana, kunnes eräänä aamuna Danten saapuessa töihin Quick Stop on ilmiliekeissä ja tuhoutuu lopulta sammutusyrityksistä huolimatta. Vuotta myöhemmin kaverukset tavataan uudella työpaikallaan Mooby's-ketjun hampurilaisravintolassa, jossa tutut rutiinit jatkuvat muuttumattomina. Status quolle on kuitenkin tulossa loppu, sillä Dante on aikeissa lähteä seuraavana päivänä autoilemaan morsiamensa kanssa Floridaan kohti uutta taloa ja parempaa työpaikkaa autopesulan johtajana. Tulevaisuus näyttää siis valoisalta, mutta ensin hänen on selvittävä kunnialla viimeisestä työpäivästä, jonka kulkua ei voi mitenkään ennustaa, varsinkin jos Randal Graves hääräilee välittömässä läheisyydessä.
Tiskirotat II on, jos mahdollista, alatyylisessä huumorissaan vieläkin törkeämpi kuin edeltäjänsä ja aivan yhtä hauska. Verbaalisesti lahjakas poskisolisti Randal panee parastaan päästessään Dantelle vinoilun ja asiakkaiden ivaamisen lisäksi louskuttamaan leukojaan ravintolapäällikkö Beckylle ja parhaan kaverinsa tulevalle vaimolle Emmalle sekä nöyryyttämään työtoveriaan Eliasta. Väittelyiksi kääntyvät puheet käsittelevät pääosin populaarikulttuuria, henkilökohtaisia periaatteita sekä seksuaalisia toimintoja erikoisuuksineen niin kuin aiemminkin. Kun ravintolan pihalla maleksivat vielä Jay ja Silent Bob myymässä huumeita, tuntee ensimmäisen Tiskirottien ystävä olonsa taatusti kotoisaksi.
Brian Halloran ja Jeff Anderson palaavat rooleihinsa kuin välissä ei olisi taukoa ollutkaan, ja uusina hahmoina kaksikon vaikutuspiiriin joutuneet Rosario Dawson, Trevor Fehrman ja Jennifer Schwalbach sulautuvat mutkattomasti tutun ydinporukan joukkoon. Tauottoman hauskuttamisen lomassa näyttelijät pääsevät näyttämään herkempääkin puolta, sillä Smith on sijoitellut turvanrepimisen sekaan myös ystävyyttä, rakkautta ja elämän suunnittelua käsitteleviä vakavoitumisen hetkiä. Nämä hengähdystauot istuvat naurumyrskyn sekaan kivuttomasti toisin kuin odottamaton musikaalikohtaus, joka rikkoo osoittelevasti uskottavuuden rajat. Kokonaisuus ei kuitenkaan hajoa yhteen tyylirikkoon, joten Tiskirotat II on helposti Smithin hauskin tuotos sitten tuoliltapudottavan debyytin.
(6.1.2008)
