Toraisat sisarukset Trish ja Darry ovat päättäneet viettää kevätloman vanhempiensa luona, mutta syrjäteiden kautta kulkeva automatka muuttuu vaaralliseksi holtittomasti kaahaavan kuorma-auton ilmestyessä ohitusetäisyydelle. Tovin kiilailtuaan kuormuri pääsee nuorten ohitse, mutta kauhun hetket eivät suinkaan pääty tähän, sillä joitakin kilometrejä myöhemmin Darry huomaa kuorma-auton stetsonpäisen kuljettajan kanniskelevan ruumista hylätyn kirkon pihalla.
"Pelottavin ja upein kauhuleffa vuosiin", toteaa Clive Barker DVD:n kansipaperiin painetussa sitaatissa aiheuttaen hyväksyvän nyökyttelyn sijasta pikemminkin kummastusta sen suhteen, mitä elokuvia Barker on katsonut viime aikoina, sillä taannoisen teinikauhubuumin jälkioireisiin laskettava Jeepers Creepers (Jeepers Creepers, USA/GER 2001) ei kykene vakuuttamaan juuri millään osa-alueella. Kauhun kilometrien ja Texasin moottorisahamurhien kopioinnilla käynnistyvä tarina sisältää kaikki nykykauhun kliseet elokuvatietoisia päähenkilöitä ja urbaanilegendoja myöten, eikä tuoretta otetta ole luvassa jatkossakaan, vaikka tapahtumapaikkana onkin maaseutu ja kauhun lähteenä perinteistä psykopaattitappajaa hirviömäisempi vainooja.
Jeepers Creepers on alle puolitoistatuntisenakin tavattoman pitkäveteistä katsottavaa, mikä kertoo aika paljon käsikirjoittaja-ohjaaja Victor Salvan kyvystä luoda jännitystä. Elokuvan kauhistuttavuus rajoittuu muutamaan musiikin ja äänitehosteiden avulla aiheutettuun säpsäytykseen, vaikka Salva yrittääkin kohottaa tunnelmaa aloittamalla päähenkilöiden varsinaisen piinaamisen vasta perusteellisen pohjustuksen jälkeen. Kehnoilla näyttelijöillä kuormitetun filmin ensimmäinen puolisko meneekin sisarusparin kinaamista seuratessa ja odotellessa, että jotain tapahtuisi. Puolivälin ylittyessä kerrontaan tulee lisää vipinää, mutta tarinasta katoaa tolkku lopullisesti älyttömien juonenkäänteiden ja kuormurikuskia koskevien hassunkuristen paljastusten myötä. Kun loppuhuipennuskin osoittautuu täydelliseksi antikliimaksiksi, ei elokuvasta jää käteen juuri muuta positiivista kuin musiikki, kauniit maisemat, muutama visuaalisesti näyttävä otos sekä suhteellisen naseva epilogi.
Jeepers Creepers on jälleen yksi lisäesimerkki kohderyhmään vetoavista hiljaisten viikkojen listahiteistä, joiden elokuvalliset ansiot jäävät kovin köyhiksi. Taloudellisissa voitoissa mitattuna se on täyttänyt tehtävänsä, mutta laadukasta syrjäseutukauhua halajavan kannattaa silti kääntää katseensa esimerkiksi mainitun Texasin moottorisahamurhien tai Yön silmien suuntaan.
"Pelottavin ja upein kauhuleffa vuosiin", toteaa Clive Barker DVD:n kansipaperiin painetussa sitaatissa aiheuttaen hyväksyvän nyökyttelyn sijasta pikemminkin kummastusta sen suhteen, mitä elokuvia Barker on katsonut viime aikoina, sillä taannoisen teinikauhubuumin jälkioireisiin laskettava Jeepers Creepers (Jeepers Creepers, USA/GER 2001) ei kykene vakuuttamaan juuri millään osa-alueella. Kauhun kilometrien ja Texasin moottorisahamurhien kopioinnilla käynnistyvä tarina sisältää kaikki nykykauhun kliseet elokuvatietoisia päähenkilöitä ja urbaanilegendoja myöten, eikä tuoretta otetta ole luvassa jatkossakaan, vaikka tapahtumapaikkana onkin maaseutu ja kauhun lähteenä perinteistä psykopaattitappajaa hirviömäisempi vainooja.
Jeepers Creepers on alle puolitoistatuntisenakin tavattoman pitkäveteistä katsottavaa, mikä kertoo aika paljon käsikirjoittaja-ohjaaja Victor Salvan kyvystä luoda jännitystä. Elokuvan kauhistuttavuus rajoittuu muutamaan musiikin ja äänitehosteiden avulla aiheutettuun säpsäytykseen, vaikka Salva yrittääkin kohottaa tunnelmaa aloittamalla päähenkilöiden varsinaisen piinaamisen vasta perusteellisen pohjustuksen jälkeen. Kehnoilla näyttelijöillä kuormitetun filmin ensimmäinen puolisko meneekin sisarusparin kinaamista seuratessa ja odotellessa, että jotain tapahtuisi. Puolivälin ylittyessä kerrontaan tulee lisää vipinää, mutta tarinasta katoaa tolkku lopullisesti älyttömien juonenkäänteiden ja kuormurikuskia koskevien hassunkuristen paljastusten myötä. Kun loppuhuipennuskin osoittautuu täydelliseksi antikliimaksiksi, ei elokuvasta jää käteen juuri muuta positiivista kuin musiikki, kauniit maisemat, muutama visuaalisesti näyttävä otos sekä suhteellisen naseva epilogi.
Jeepers Creepers on jälleen yksi lisäesimerkki kohderyhmään vetoavista hiljaisten viikkojen listahiteistä, joiden elokuvalliset ansiot jäävät kovin köyhiksi. Taloudellisissa voitoissa mitattuna se on täyttänyt tehtävänsä, mutta laadukasta syrjäseutukauhua halajavan kannattaa silti kääntää katseensa esimerkiksi mainitun Texasin moottorisahamurhien tai Yön silmien suuntaan.
(12.10.2003)
