Puolalaisten nykyohjaajien terävimpään kärkeen luettavan Jerzy Członekin palkittu esikoisohjaus Jest ukrywaną wiadomością (Field of Humanity, POL 1998) on ollut valmistumisestaan asti harvinaisuus, jota ei ole voinut nähdä Puolan ulkopuolella kuin muutamilla filmifestivaaleilla. Vankan kulttikannatuksen kerännyt elokuva näki vihdoin päivänvalon DVD:nä useiden lykkäysten jälkeen, ja nyt otamme selvää, onko elokuva tosiaankin maineensa veroinen.
Elokuvan keskushenkilö on varsovalainen rautatietyöläinen Tomek (Feliks Sutki), jota elämä alkaa eräänä syysaamuna koetella raskaalla kädellä. Työpaikalla odottaa välittömästi voimaan astuva irtisanomisilmoitus ja kotona tyhjä asunto. Vaimo on karannut huonekalujen ja muuttomiehen kanssa jättäen jälkeensä vain katkerasävyisen kirjeen ja entisen miehensä vähäiset tavarat. Aikansa uuden ilmeen saanutta kotia tuijotettuaan Tomek marssii autoonsa ja kääntää keulan kohti Krakovaa. Matkalla hän ottaa kyytiinsä tien laidassa liftaavan Arturin (Janusz Pośladki), joka on kutsuttu krakovalaisen hevibändin koelaulutilaisuuteen. Tomekin auto leviää kuitenkin ennen Opocznoa autiolla tieosuudella, ja matkakumppanukset päättävät apua turhaan odoteltuaan hakeutua asutuksen pariin oikaisemalla pellon poikki.
Tie-elokuvan perinteitä kunnioittavasti seurannut elokuva saa odottamattoman käänteen, kun Tomek ja Artur eksyvät pellolla, joka ei näytä johtavan mihinkään. Pulmaan ei tuo ratkaisua edes puussa istuvan miehen kohtaaminen pellon keskelle jätetyssä metsikössä. Runoilija Karel Gównoksi esittäytyvä miekkonen (Dariusz Dupeczki) ei anna suoria vastauksia Tomekin ja Arturin esittämiin kysymyksiin, mutta hän saa kaksikon näkemään toivottoman tilanteen täysin uudella tavalla.
Tässä vaiheessa hitaalta vaikuttaneen ensimmäisen näytöksen nerokkuus alkaa paljastua hiljalleen Członekin siirtyessä hallitusti kerronnassaan ylemmälle tasolle. Automatkan puolihuolimaton jutustelu vitsikkäine sanavalintoineen avautuu merkitykseltään syvempänä Tomekin ja Arturin todellisten luonteiden paljastuessa sitä mukaa kun poispääsy pellolta alkaa näyttää entistä epätodennäköisemmältä. Asiat mutkistuvat entisestään, kun tuntikausien harhailun herättämä nälkä saa miehet huomaamaan, ettei heillä ole muuta evästä kuin kaksi Arturin nahkatakin povitaskuun sulanutta suklaapatukkaa, joiden symbolista merkitystä ei voi käsitellä lainkaan loppuratkaisua pilaamatta.
Näyttelijöiden varaan rakennettu tarina pysyy täydellisesti kasassa Sutkin, Pośladkin ja Dupeczkin moniulotteisen työskentelyn ansiosta. Erityisesti teatterin puolella ilmaisunsa huippuunsa hioneen Feliks Sutkin kokovartalotutkielma ikuisen epäonnistujan sielunmaisemasta on pienimpiä eleitä ja ilmeitä myöten kohdallaan. Vaiteliaan miehen sisäinen myllerrys ja elokuvan loppupuolen katarttinen avautuminen ilmentävät väkevää näkemystä roolin tekemisestä ja ovat vakuuttava todiste näyttelijän ja ohjaajan saumattomasta yhteistyöstä. Puolihumoristisella otteella ja huimilla laulunäytenumeroilla säväyttävän Pośladkin hampparimaisen tyhjäntoimittajan ja vähäeleisen Dupeczkin mystisen runonlausujan kanssa Tomekin hahmo muodostaa yhden kaikkien aikojen ikimuistoisimmista pääosamiehityksistä.
Jest ukrywaną wiadomością on kerta kaikkiaan sykähdyttävä ja taatusti kaiken ylistyksenä ansainnut taideteos. Sen sisältämät pohdinnat olemassaolosta ja yksilön tekemien valintojen seurauksista jäävät askarruttamaan pitkäksi ajaksi vielä elokuvan jälkeenkin. Alter egonsa Gównon tavoin Członek kertoo ajatustensa painavimmat kannanotot rivien välissä ja antaa siten tilaa katsojan omalle oivalluskyvylle. Pintatason minimalismi voi koitua kärsimättömän vastaanottajan tappioksi, mutta jos elokuvan malttaa katsoa pitkästä mitasta huolimatta loppuun asti, niin vastaukset kinkkisimpiinkin tarinan herättämiin kysymyksiin piirtyvät kirkkaina kuva-alan pinnalle.
Elokuvan keskushenkilö on varsovalainen rautatietyöläinen Tomek (Feliks Sutki), jota elämä alkaa eräänä syysaamuna koetella raskaalla kädellä. Työpaikalla odottaa välittömästi voimaan astuva irtisanomisilmoitus ja kotona tyhjä asunto. Vaimo on karannut huonekalujen ja muuttomiehen kanssa jättäen jälkeensä vain katkerasävyisen kirjeen ja entisen miehensä vähäiset tavarat. Aikansa uuden ilmeen saanutta kotia tuijotettuaan Tomek marssii autoonsa ja kääntää keulan kohti Krakovaa. Matkalla hän ottaa kyytiinsä tien laidassa liftaavan Arturin (Janusz Pośladki), joka on kutsuttu krakovalaisen hevibändin koelaulutilaisuuteen. Tomekin auto leviää kuitenkin ennen Opocznoa autiolla tieosuudella, ja matkakumppanukset päättävät apua turhaan odoteltuaan hakeutua asutuksen pariin oikaisemalla pellon poikki.
Tie-elokuvan perinteitä kunnioittavasti seurannut elokuva saa odottamattoman käänteen, kun Tomek ja Artur eksyvät pellolla, joka ei näytä johtavan mihinkään. Pulmaan ei tuo ratkaisua edes puussa istuvan miehen kohtaaminen pellon keskelle jätetyssä metsikössä. Runoilija Karel Gównoksi esittäytyvä miekkonen (Dariusz Dupeczki) ei anna suoria vastauksia Tomekin ja Arturin esittämiin kysymyksiin, mutta hän saa kaksikon näkemään toivottoman tilanteen täysin uudella tavalla.
Tässä vaiheessa hitaalta vaikuttaneen ensimmäisen näytöksen nerokkuus alkaa paljastua hiljalleen Członekin siirtyessä hallitusti kerronnassaan ylemmälle tasolle. Automatkan puolihuolimaton jutustelu vitsikkäine sanavalintoineen avautuu merkitykseltään syvempänä Tomekin ja Arturin todellisten luonteiden paljastuessa sitä mukaa kun poispääsy pellolta alkaa näyttää entistä epätodennäköisemmältä. Asiat mutkistuvat entisestään, kun tuntikausien harhailun herättämä nälkä saa miehet huomaamaan, ettei heillä ole muuta evästä kuin kaksi Arturin nahkatakin povitaskuun sulanutta suklaapatukkaa, joiden symbolista merkitystä ei voi käsitellä lainkaan loppuratkaisua pilaamatta.
Näyttelijöiden varaan rakennettu tarina pysyy täydellisesti kasassa Sutkin, Pośladkin ja Dupeczkin moniulotteisen työskentelyn ansiosta. Erityisesti teatterin puolella ilmaisunsa huippuunsa hioneen Feliks Sutkin kokovartalotutkielma ikuisen epäonnistujan sielunmaisemasta on pienimpiä eleitä ja ilmeitä myöten kohdallaan. Vaiteliaan miehen sisäinen myllerrys ja elokuvan loppupuolen katarttinen avautuminen ilmentävät väkevää näkemystä roolin tekemisestä ja ovat vakuuttava todiste näyttelijän ja ohjaajan saumattomasta yhteistyöstä. Puolihumoristisella otteella ja huimilla laulunäytenumeroilla säväyttävän Pośladkin hampparimaisen tyhjäntoimittajan ja vähäeleisen Dupeczkin mystisen runonlausujan kanssa Tomekin hahmo muodostaa yhden kaikkien aikojen ikimuistoisimmista pääosamiehityksistä.
Jest ukrywaną wiadomością on kerta kaikkiaan sykähdyttävä ja taatusti kaiken ylistyksenä ansainnut taideteos. Sen sisältämät pohdinnat olemassaolosta ja yksilön tekemien valintojen seurauksista jäävät askarruttamaan pitkäksi ajaksi vielä elokuvan jälkeenkin. Alter egonsa Gównon tavoin Członek kertoo ajatustensa painavimmat kannanotot rivien välissä ja antaa siten tilaa katsojan omalle oivalluskyvylle. Pintatason minimalismi voi koitua kärsimättömän vastaanottajan tappioksi, mutta jos elokuvan malttaa katsoa pitkästä mitasta huolimatta loppuun asti, niin vastaukset kinkkisimpiinkin tarinan herättämiin kysymyksiin piirtyvät kirkkaina kuva-alan pinnalle.
(1.4.2005)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti